Hengitys tulee jostain vierestä, ajatukset ovat jonkun toisen.
Aika pysähtyy, rattaat pyörivät ensin holtittomasti menneisiin kuumeisiin, kunnes sitä putoaa kiehuvaan kattilaan ja kiehuvan veden päälle lyödään vastoin fysiikan lakeja jäinen lukko.
Psykedeeliset sykkivät kuvat. Oma pää onkin appelsiini, huoneessa lentelee päättömiä linnunpoikasia.
Näitä kuvia tuijottaa ehkä muutamia minuutteja, mutta niitä tuntee katselleensa vuosia.
Herkimmässä neitoiässä uskoin kuumeen olevan vapahtaja, joka ui suoniini ja sai näkemään absoluuttisia totuuksia.
Katselin hartaana ihmispoloja, jotka eivät ymmärtäneet rakastaa tarpeeksi toisiaan, vihersalaattia, hymykuoppia, mitä milloinkin...
Mutta se oli nuoren ihmisen silloinen keino selvitä kroonisesta sairaustilasta ja muutenkin ahdistavasta elämäntilanteesta.
Vastaanotolla nuori mieslääkäri tunnusteli imusolmukkeitani. Näki tietenkin nätteimpään neitoikään puhjenneen ankanpoikasen ja vinkkasi vähän silmää. Päiväkirjaan kirjoitin hänestä jonakin jumalasta seuraavansa olentona, tottakai. Pöhkö tyttö.
Ja yhä kuume on minusta voimakas äärimmäisyyksien tila. Ei mikään suuri totuudellinen katharsis, mutta jokin osa mielestä siinä kyllä pyyhkäistään kylmällä pyyhkeellä. Ja pelastumisen tunne on suuri.
Nämä ovat tietenkin vain omia, suureellisia kokemuksiani.
Jäiset kosket, tuliset purot murtautuvat toisiinsa, palmikoituvat.
Tai kuten kirjoitin runoon kuin sisuksissa olisi puhjennut sisällissota.
Omat vastaan omia. Pakkanen nousee huoneessa ja tuli leviää peiton alla.
Aamulla sitä herää kylmässä hiessä, ja kaulaan on nostettu valkoinen lippu.
Viimeisin kuume ennen tätä oli Puolan matkalla.
Nykivä kipu, ahdistus ja vodka. Matkatoverit tökkivät henkisiin kipukohtiin, koin että oma mieskin heitti susien syötäväksi. Haavat repesivät auki heikossa tilassa, vieraassa paikassa.
Vieläkään en pysty katsomaan kuvia siitä reissusta. Elämäni hirveimpiä kokemuksia.
Toisaalta kaunis oli kirkkauden hetki Varsovan aamuvalossa, kun saimme palasemme rauhaa.
Koskaan ei sydän syki eikä iho elä niin kuin kuumeen jäljiltä.
 |
| Filmstill from Double vie de Véronique (1991) by Krysztof Kieslowski |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti