saatava

Syvä, musta, voimakas yömaailma.
Pettyneissä silmissäni kuollut katse, joka lävistää miehen.
Ja samalla...
On halattava ja tultava halatuksi niinä kylminä aamuina, kun lähden töihin.
On annettava arvo niille asioille, joille se kuuluu.
Halaus. Ja väkivalta.

Vihani on puhdasta. Siitä on tislattu pois kaikki itsesääli, marttyyrius ja kaikki muu.
Vain puhdas viha.
Voima, joka suoristaa ryhdikkääksi kuin sotilaan.
Olen rauhallinen, olen kapteeni, joka tuntee kaikki karikot.
Tyhjyydessä kohtaan ne karvaat kasvot, joita olen pelännyt, hakenut, vilkuillut ja vältellyt koko suhteemme ajan.
Ja himoni nousee ahneena tuskan yöstä, joka on täysin avoin.
Kaikki rajat on nyt rikottu, kaikki on menetetty ja kaikki on mahdollista.
Näen hänet nyt kokonaan.

Merkillistä, merkityksellistä, aikaa.
Koti on hyvä ja paras, kaikki mikä on.
Kutimistani syntyy kaulaliinaa, ensi kertaa koen monia paikkoja, tunnelmia, olen elämän virrassa.
Syön ravintolassa ja katselen jouluvaloja.
Kotiini ilmestyy uusia huonekaluja, hyllyyn luettavia kirjoja.

Minä heikkona ja valvoneena.
En pysty, en halua, en jaksa olla yksin.
On saatava olla hänen lähellään.
Tarvitsen pettäjäni tukea ja turvaa. Hän on myös ystäväni.
Ja on saatava olla kotona.
Täällä on kaikki.