Joulussa rauha.
Olohuoneen kynttilänliekin värinen kupla.
Mukava mukavuudenhalu oikeuttaa irti stressistä.
Horjahdan hämärään, rapistelen kuin vahingossa muutaman lahjan paperiin, kuuntelen joululaulun,
himoitsen riisipuuroa ja luumukiisseliä. Ja haluan olla villainen, lämmin ja antaa halauksia.
Rakastan Asterixeja!
Eräs vanha toveri kysyi edelliset päivitykseni luettuaan, olenko joutunut väkivallan kohteeksi.
En ole. Viha ja väkivalta ovat rautaisia sanoja, itseni pitäisi käyttää niitä harkitummin.
Koin "vain" suuren pettymyksen, joka horjutti uskoani, mieleni mannerlaattoja.
Kaikki on alettava taas alusta.
Perusteita on uudelleenjärjesteltävä. Kuinka sen tekee ilman että koko palikkatorni hajoaa?
Tyhjyyttä, murrosikää...
Löydän itseni jälleen raunioista ja huomaan olevani oudossa mielekkyydessä.
Eikö rauniot ole kuitenkin parempi kuin liian valmis maailma?
Hyvää, levollista, mitäikinähaluattekaansenolevan joulua kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti