lauantai 6. lokakuuta 2012

syksy

Tässä se on. Elämä. Ei tarvitse enää hakea.
Syksykö sen tekee?
Tämä ihana oranssinpuhuva, lämmin varjo kaiken yllä. Kirkastaa sen yhden sadepisaran bussin ikkunassa, mainosvalot vesilätäkössä, jonkun mietteliään ilmeen pysäkillä, sanan kirjassa, silmukan kutimessa, kauniin kohdan kodissa.
Kaupunki aina yhtä antelias, saan levätä sen sylissä, tarkastella sitä unelmaisin silmin, sisältä kumpuavat aistimukset jostakin tapahtuneesta, kun katson jonkun kotiportaita tai hautausmaata tietämättä miksi. Minä vain tiedän.

Asetun, juurrun, lämpenen, uppoudun.
Herään siitä toimimaan vain kun tarvitsee.  Tai toimin vaikken heräisikään.
Muistelen meidän hetkiämme ja kaukaisempaa. Lapsuuttakin ja aikaa ennen sitä.
Sota-aikaa, lottia, metsiä, jouluja, leiritulia... Kuuntelen yhä uudelleen Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston "Kiestinki"-levyn, alati kirkastuu esiin uusi muisto tai tunne muistosta, muisto tunteesta...
Kaikki on hetken tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti