diipadaapa

Sekalaista pohdintaa iltapuhteeksi ja pieni muistilappu itselleni.

Itsesääli on kauhean juovuttava asia, on helppo heittäytyä sen vietäväksi.
Vihata onnistujia, upota syvemmälle, kouria itseään suonsilmään, halailla hukuttajaansa samalla, kun parkuu kastuneita kenkiään.
Se tuntuu voimalta, mutta sitä se ei ole.
Se on kuin sisäsyntyinen humalatila, jossa aina joutuu pettymään, kun joku ikävä ihminen onnistuu paremmin. Tai ylipäätään tekee jotain positiivista, kuinka se kehtaakaan.
Siinä pelissä ei vain voi voittaa pidemmän päälle.
Itsessäni kytee yhä peruspessimismi, jonka karvaat kokemukset ovat sytyttäneet kuin virvatulen vatsanpohjaan, mieleen synkkään kohtaan.
Joskus se saa vallan, muttei jaksa poltella pitkään, siitä on tullut niin tylsää, niin perusteetonta.
Loukattu mieli antaa myöden, kirkas vesi sammuttaa kitkerät tulet, viilentää.
Maailmassa on niin paljon asioita.
Niin paljon nähtävää ja aina voi keksiä parempaa tekemistä kuin katkeranaolo.
Niin se vain on, aina.

Kuvittelin syntyneeni synkäksi, koska minulle ei annettu kovin hyviä sosiaalisia taitoja, oli pettymyksiä, avuttomuutta, pelkoa. Kannoin raskasta viittaa, hengitin vain sen verran että pysyin hengissä, tein vain sen millä pääsi vähimmällä läpi tilanteista.
On ollut melkoisen hurjaa tajuta että minussa itsessäni on voima muuttaa asioita positiiviseksi ja se tapahtuu aina tässä ja nyt.
Ja se tulee helpommaksi ja elämästä tulee kivempaa, ja sen eteen haluaa taistella.
Ihminen VOI pelastaa itse itsensä.

Tämä on melkoista kliseetä, "onko kuppisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?"- diipadaapaa.
Mutta diipadaapasta löytyy usein perustotuus.
En halua olla elämänohjeopas, konsultti enkä varsinkaan Paulo Coelho, mutta itsestäänselvyyksiä kannattaa todella ajoittain tarkastella lähempää.
Joskus sitä tarvitsee sen maailman yksinkertaisimman lauseen.

Tämän tekstin kirjoitettuani jäi tunne että nämä sanat ovat vähän semmosta ohutta, kepeää hattaraa, ei yhtään minun tyyliäni, kangastus jostain muusta.
Tulee mieleen ne kohelot aavikot, viisaudenkivet ja sateenkaaret. Hölynpöly.
Nyt palaan mielelläni todellisuuteen, puutuvaan takamukseen, nurkista puskevaan yöpakkaseen, työaamuun, pieneen hymyilevään vitutukseen.

Mutta ensin uneen --->