Kuinka koti tehdään?
Kuinka monta kertaa on kadut käveltävä että ne tulevat tutuiksi?
Luonko kulkiessani ilmatunneleita uuteen maalmaan, kun kuljen siellä missä en ole koskaan ennen ollut? Jätänkö merkkejä, teenkö karttaan pisteitä, kun käyn uudessa kahvilassa, uudessa kirjastossa, kosketan ensi kertaa kirjoja, kun höylään kirjastokorttia ensi kerran, kun ostan marketista ensi kerran maitoa?
Antaako koti minulle myöten, onko kodilla muisti? Muistaako se minut, kun olen tarpeeksi kauan nukahtanut sohville, hyräillyt, lukenut kirjaa, ja levittänyt ruuan tuoksua?
Tässä kodissa tiesin heti viihtyväni, mutta silti ensimmäiset asutut päivät kuljin täällä kuin varkain. Ajan kanssa tulen röyhkeämmäksi, läimin seinille kuvani, kirjoitan rosoisimmat runoni, laulan karmivat lauluni, hengitän yskimättä tätä ilmaa.
Mielessäni jo monta kulkureittiä, luon maailman.
Kun sinä palaat työrupeamaltasi loppusyksyllä, olen jo kiinnittynyt tänne kuin magneetti jääkaapin oveen. Sisälläni orastavat aavistukset uudesta, jännittävästä miljööstä. Levoton euforia, kun ensimmäiset vieraat tulevat ovesta. En tiedä vielä tuleeko minusta täällä katuluuta vaiko kotihiiri, mieluiten molempia.
Kynttilät palavat, en tahdo mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti