Kun ajattelen teitä, kokemustoverit, en erota ajattelenko meitä, ihmisiä.
Laskenko mukaan myös puut, mättäät, kivet, hyönteiset, kasvustot, muut metsän kulkijat.
Niin olennaisesti ne ovat tulleet osaksi toimiamme.
Syyskuu oli liian kuuma. En tuntenut oloani syksyiseksi, ja se teki minut sairaaksi. Metsässä lämmin kosteus, vieläkin tiheämpää, vastaansanomatonta. Jään sen alle, en tahdo jaksaa. En tahdo, koska yhtäkkiä ei tarvitse.
Hiki muuttuu valuvaksi. Ajatukseni väsyvät.
Me olemme yhdessä tehneet jotain aivan vinksahtanutta. Keskellä päivää sokeasti luottaen syöksyneet metsänpeittoon. On yhtäkkiä turvallista dissosioida. Olen tottunut nojaamaan teihin, toisiin ihmisiin.
Hengittäviin, pehmeisiin. Kasvoihin katsomatta, kuunnellut yhteistä ääntämme.
Se on murinaa, hyminää, laulua, tsäkätystä, hengitystä, tamppausta, dumduttelua, huokausta.
Joskus silmäluomieni raosta, ääreisnäöllä, huomaan kuinka taas joku lenkkeilijä on pysähtynyt polullaan, riisuu kuulokkeitaan, katsoo meitä. Korppi istahtanut kivelle meitä nauramaan.
Se on tehnyt minulle jotakin. Olen alkanut virrata.
Omat sanani, teidän sananne, yhteistä kieltämme. Olenko koskaan luottanut näin? Antanut toisille oikeutta. Ehkä suurinta ihmisrakkautta on lopulta olla aivan rauhassa toisten edessä.
Teidän hiuksenne, omani, joista toiset kädet riisuvat kaarnan paloja. Ihoni, jolla kipittävät pienet jalat, enkä reagoi. Hiukseni, aina sidotut, yhtäkkiä kasvoillani, hallitsemattomina suortuvina.
Jakaukset sotkeutuneina, minun omat kuvitelmani irronneina haituloina ilmassa.
Kammottava, epävarma, epäsovinnainen, alati muotoutuva,
sumentuva, kirkastuva, rehottava, eteerinen, esoteerinen,
äänekäs, lempeä, hassu, ihan väärä,
kannattamaton, mihinkään suuntautumaton,
kelluttava, pulppuava, vastauksia antamaton, absoluuttinen
vapaus
//
When I think of you,
fellow experiencers, I’m not sure whether I think of us, people.
Whether I also include trees, tussocks, stones, insects, vegetation, other forest travelers. They have become so essential a part of our actions.
Warm humidity in the
forest, even denser, unanswerable. I'm trapped under it, I don't want to cope.
I don't want to, because suddenly I don't have to. Sweat turns to dripping. My
thoughts tire.
We've done something
completely out of the ordinary together. In the middle of the day, blindly
trusting, we've plunged into the forest cover. It's suddenly safe to
dissociate. I've gotten used to leaning on you, other people.
Breathing, soft. Without
looking at faces, listening to our common voice.
It's a growl, a hum, a song, a thump, a breath, a dum-du-dum, a sigh.
Sometimes, through the
crack of my eyelids, in my peripheral vision, I notice how some random jogger
has stopped on their path, takes off their headphones, looks at us. A crow has
perched on a rock to laugh at us.
It has done something to
me. I have begun to flow.
My own words, your words,
our common language. Have I ever trusted like this? Given others the right.
Perhaps the greatest human love is finally to be completely at peace in front
of others.
Your hair, mine, from which other hands are removing pieces of bark. My skin,
on which little feet tingle, and I do not react. My hair, always tied up,
suddenly on my face, uncontrollably flowing. The partings tangled, my own
imaginations like loose strands in the air.
Creepy, uncertain,
unconventional, ever-changing,
blurring, brightening, rampant, ethereal, esoteric,
loud, gentle, funny,
completely wrong,
unprofitable, aimless,
floating, pulsating,
unanswerable, absolute
freedom
.jpg)
