uni

Aamuyö oli sellaista uniteatteria, että nyt on pakko muistella.

Olimme miehen kanssa päätyneet jotain kautta uskonnolliseen kylään. Kylässä kaikki oli rakennettu kivestä ja kaikki asukkaat, lapsia myöten, polttivat piippua. Mies oli renkinä yhden ystävällisen papin perheessä, ja kaikki perheessä pukeutuivat resuisiin, eettisesti valmistettuihin (?) rääsyihin, jotka haisivat ja aiheuttivat miehelle kroonista nuhaa. Itse olin piikomassa siellä ja täällä, ja tarkkailin mustasukkaisesti kuin pappisperheen tytär roikkui komean mieheni käsivarressa. Mies oli ystävällinen tytölle, mutta katsoi minua surullisesti etäisyyden päästä. Murjotin ja kihisin raivosta. Kun iltaisin näimme salaa miehen kanssa, löin häntä ja raivosin. Mies vaipui onnettomana syliini resuisessa kaavussaan ja hoki ettei hän voi tilanteelle mitään. Minä sulin ja itkin ja syleilin häntä hellästi.
Kaikki kyläläiset olivat sympaattisia ja mukavia, mutta uskossaan ankaria ja hieman pelottavia. Välillä heillä oli rakennusprojekteja, jolloin he ajoivat minut äkäisesti pois tieltään. Kylän rakennukset olivat käsittämättömän korkeita kivirakennelmia.

Eräänä päivänä pappi huomasi minun ja miehen suutelevan muuria vasten ja samantien korkeasta tornista rullattiin iso kangas, johon oli rujoin kirjaimin kirjoitettu jokin tietty raamatunkohta mustalla ja punaisella musteella. Meitä syyteltiin ja haukuttiin julkisesti haureudesta, jolloin mies katsoi minua ja sanoi saaneensa tarpeeksi tästä.  Siinä silmieni edessä hän muunsi itsensä kultaiseksi menninkäiseksi, joka kutistui pieneksi ruskean kaavun sisälle. Tämä menninkäinen kipitti keskelle ihmisjoukkoa ja vaati kaikkia tulemaan luokseen. Yksi kerrallaan menninkäinen otti ihmiset kaapunsa alle ja häikäisi heidät kirkkaalla valolla, jolloin kyläläiset alkoivat murtua uskossaan ja muuttuivat vapaamielisiksi. Katselin kärsivällisesti, kuinka koko kylä yksi kerrallaan puhdistettiin uskosta.
Tämän jälkeen kultainen menninkäinen muuttui taas miehekseni ja jatkoimme vapaasti elämäämme.

Semmoinen uni. Olen hämmentynyt, koska en yleensä mieti asioita tuolla tavalla, en pidä juurikaan fantasiasta tai runollisesta symboliikasta. Mutta olihan tuossa melkoisen syvää mietelmää uskosta ja vapaudesta. Hassua, että se oli oma uneni ja silti nyt mietin sitä kuin jotain muun ohjaamaa fantasialeffaa;. Ihan jees, muttei oikein mun tyyliäni. Hohhohoo.