Otin eilen pienen ihmisen älypuhelimen ja poistin toisten lasten tekemiä whatsapp-ryhmiä, joihin hänet oli ilman lupaa lisätty.
Nopeallakin silmäyksellä näin tutun kiusauskuvion. Rinnan alinen leijonaemo nosti päänsä ja mylväisi. Se oli yhtä aikaa pelottavan polttavaa ja äidillisen turvaavaa. Ja kuten aina matkallaan se viidakkohuuto muuntui joksikin lapselle sopivaksi ja purkautui rauhallisena aktiivisuutena. Hetkessä sitä on valmis vastaamaan kaikesta. Kenen tahansa lapsen tai kenen tahansa vanhemman kanssa. Oli sitten perusolemukseltaan miten passiivinen introvertti tahansa, yhtäkkiä sitä ei olla.
Otan täyden vastuun siitä, ettei jälkeläiseni kuulu näihin virtuaalisiin BFF-ryhmiin. Muista en vastaa, koska en voi. Ryhmien tarkoitus on ainoastaan luoda epävarmuutta, ruokkia sitä ja tehdä siitä loputon draaman lähde tyhjään maailmaan.
Piru on silmässä jo leikkikentillä. Vartioimaton paha voima liikkuu ja haters gonna hate. Tarjolla on kokonainen maailma karkkipapereita, joiden sisällä ei ole mitään.
Tällä palavalla minuutilla päätän meidän puolestamme, että aina voi keksiä parempaa tekemistä. Teen leijonan kierroksen, rauhoitan tämän alueen.
Emme voi kerjätä hyväksyntää kommenttikentillä, tykkäyshymiöillä tai ryhmäviesteillä. Tai palvoa tai vihaseurata tuntematonta. Emme voi, sillä se ei pääty koskaan.
Emme voi vihata, sillä vihaajat ne vihaavat, ne vihaavat ja vihaavat ja vihaavat.
Voisin sanoa mitä tahansa, mutta tämä tahto on liian aktiivista. Minä reagoin tähän, juuri nyt.
Tämän on loputtava. Tähän paikkaan.
Olla elämättä
Muita syömättä
Uskalsin olla nainen
Vaikka olenkin mies
Uskalsin olla mitä tahansa
Aivan mitä tahansa
Mitä ne vihaavat
Uskalsin
Sillä vihaajat ne vihaavat
Ja vihaavat ja vihaavat
Ja vihaavat
Uskalsin olla vapaa
Enemmän tän arvoinen joo
Uskalsin tehdä mitä tahansa
Aivan mitä tahansa
Mitä ne vihaavat
Uskalsin
Sillä vihaajat ne vihaavat
Ne vihaavat ja vihaavat
Ja vihaavat
Sillä vihaajat ne vihaavat
Ne vihaavat ja vihaavat
Ja vihaavat
