En sanoisi, että elän juuri nyt menestystä, mutta olen ehdottomasti kiihtyvän auton kyydissä. Voiko työelämässä olla eteerisyyttä? Tämä ajatus kiiri jostain mieleeni, kun asiat alkoivat kulkea pikakelauksella. Kun asiat jokatapauksessa menevät limittäin ja lomittain stressissä, voisiko sitä vain asetella kätensä enkeliasentoon ja katsella jääkiteitä bussipysäkin lasissa?
Tämä kaiken keskellä olen saanut voimaa Kim Gordonista, Sonic Youthin musasta ja pienistä arjen etapeista, kuten siitä etten enää välttämättä syö hampurilaisia vaan porkkanaa.
Ja tässä aivan mahtava "Shake!"
